Minulla ja Turvamiehellä on kaksi lasta, iso-Huligaani ja Rinsessa. Aikuisia jo.
Ihania ja rakkaita. Kauniita. Viisaita. Älykkäitä. Nokkelia, joilta lapaset ei tipu lattiaan tiukoissakaan väännöissä.
Tietysti, koska ovat tulleet äitiinsä.
On meillä tällä hetkellä kolmaskin lapsi, oikeastaan vävy. Viihtyy meillä.
Rinsessan Rakas!
Aikuinen mies.
Sen nimi Viljo.
Viljo ilmestyi kuvioihin keväällä, kun jo killistelin sairaalan kattoa silmälasit vinossa ja imin sisuksiini Kodin Putkimiestä, vimmalla jota en vielä edes tiennyt olevankaan. Sen vimman nimi on elämänhalu. Välillä kyllä tuo imuttelu eteni hieman heikommassa hapessa, välillä paremmassa, mutta elämänhaluun se ei lieroja lonkeroitaan saanut ujutettua. Eikä liottanut huumoriakaan, vaikka sekin oli joskus hukassa.
Viljo.
Ihania ja rakkaita. Kauniita. Viisaita. Älykkäitä. Nokkelia, joilta lapaset ei tipu lattiaan tiukoissakaan väännöissä.
Tietysti, koska ovat tulleet äitiinsä.
On meillä tällä hetkellä kolmaskin lapsi, oikeastaan vävy. Viihtyy meillä.
Rinsessan Rakas!
Aikuinen mies.
Sen nimi Viljo.
Viljo ilmestyi kuvioihin keväällä, kun jo killistelin sairaalan kattoa silmälasit vinossa ja imin sisuksiini Kodin Putkimiestä, vimmalla jota en vielä edes tiennyt olevankaan. Sen vimman nimi on elämänhalu. Välillä kyllä tuo imuttelu eteni hieman heikommassa hapessa, välillä paremmassa, mutta elämänhaluun se ei lieroja lonkeroitaan saanut ujutettua. Eikä liottanut huumoriakaan, vaikka sekin oli joskus hukassa.
Viljo.
Kova poika juoksemaan. Maratoonari. Iso-Huligaani kastoi Viljoksi. On helpompi kutsumanimi.
Liikkuu paljon, kuten tuo Rinsessakin. Juoksevat ja hilaavat tappavan kokoisia ja jäätävän painoisia painoja kohti taivasta. Joskus pelkään, että suonet niiltä päästä katkeaa. Painonnostajia eivät kuulemma ole, mutta treenaavat kuin hullut. Ovat punaisempia, kuin porsaat. Hiki lentää ja haisee. Sitten niillä on nälkä.
Liikkuu paljon, kuten tuo Rinsessakin. Juoksevat ja hilaavat tappavan kokoisia ja jäätävän painoisia painoja kohti taivasta. Joskus pelkään, että suonet niiltä päästä katkeaa. Painonnostajia eivät kuulemma ole, mutta treenaavat kuin hullut. Ovat punaisempia, kuin porsaat. Hiki lentää ja haisee. Sitten niillä on nälkä.
Ovat saaneet minutkin salille, ja kohta pitäisi näkyä ehkä jotain tuloksiakin. Tai näkyyhän niitä. Norsuäidin nilkat on sulaneet ja pääsen ylös kyykystä ja polvi-istunnasta ilman, että joku kiskoo kainaloista, niin että solisluut rutisee.
Kävi tuossa jokunen viikko sitten niin, että pitkin makuuhuonetta konttailin vaatekaapin tonkimisen jälkeen, ja mietin millä ihmeellä kampean itseni näillä tolpilla ylös, tasapersuuksilla lattialla istumisen jälkeen.
Iso-Huligaani sattui sitten kesken konttauksen tulemaan sisälle ja kysyi "mitä hittoa sä teet?". "Konttaan,"totesin. Hyvä, etten huutanut keuhkoja pihalle. Pitikin tulla tuon sisälle.
Iso- Huligaani kääntyi kannoillaan ja meni takaisin ulos. Palasi nopeasti takaisin ja kysyi "pääsekkö ihan ite ylös". Pääsin. Norsuäidin jalat eivät olleet notkeat, vikkelät ja vetreät, vaan ihan helvetillisen kankeat ja kipeät.
Kävi tuossa jokunen viikko sitten niin, että pitkin makuuhuonetta konttailin vaatekaapin tonkimisen jälkeen, ja mietin millä ihmeellä kampean itseni näillä tolpilla ylös, tasapersuuksilla lattialla istumisen jälkeen.
Iso-Huligaani sattui sitten kesken konttauksen tulemaan sisälle ja kysyi "mitä hittoa sä teet?". "Konttaan,"totesin. Hyvä, etten huutanut keuhkoja pihalle. Pitikin tulla tuon sisälle.
Iso- Huligaani kääntyi kannoillaan ja meni takaisin ulos. Palasi nopeasti takaisin ja kysyi "pääsekkö ihan ite ylös". Pääsin. Norsuäidin jalat eivät olleet notkeat, vikkelät ja vetreät, vaan ihan helvetillisen kankeat ja kipeät.
Niin tästä Viljosta.Viljo on viksu kaveri. Käytös unelmavävyn ja kohtelee Rinsessaa kauniisti.
Ja Viljo syö.
Paljon.
Ihan helvetisti.
En uskonut, ennekuin näin.
En todellakaan uskonut.
Vaikka eihän syöminen ole uskonasia, vaan primitiivinen tarve.
Vaikka itsellänikin on hyvät ruokahalut olleet aina, myös silloin kun sytojen takia muut voi pahoin niin meikäläisen ruokahalu sen kun kasvoi ja paino nousi. Ja varsin nopeasti saan hankittua syömällä itselleni kulloistakin suurempaa vaatekokoa vastaavat uimarenkaat, en kuitenkaan pääse samoihin ruokahaluihin millään tämän Viljon kanssa. En edes pysty, vaikka kuinka yrittäisin.
Rinsessa oli kyllä varoittanut, että Viljo syö reilusti.
En uskonut, ennen kuin näin.
Ja Viljo syö.
Paljon.
Ihan helvetisti.
En uskonut, ennekuin näin.
En todellakaan uskonut.
Vaikka eihän syöminen ole uskonasia, vaan primitiivinen tarve.
Vaikka itsellänikin on hyvät ruokahalut olleet aina, myös silloin kun sytojen takia muut voi pahoin niin meikäläisen ruokahalu sen kun kasvoi ja paino nousi. Ja varsin nopeasti saan hankittua syömällä itselleni kulloistakin suurempaa vaatekokoa vastaavat uimarenkaat, en kuitenkaan pääse samoihin ruokahaluihin millään tämän Viljon kanssa. En edes pysty, vaikka kuinka yrittäisin.
Rinsessa oli kyllä varoittanut, että Viljo syö reilusti.
En uskonut, ennen kuin näin.
Yhtenä aamuna sitten havahduin, kun paistipannu jälleen kärysi kuumana liedellä ja Rinsessa jälleen kerran paisteli munia Viljolle. Oli Rinsessa kysynyt, että mitä syöt aamupalaksi, johon Viljo hyväntuulisena sitten vastasi "munia kiitos!"
Olin keräämässä nimittäin kaappiin tungettuja tyhjiä munakennoja kasaan ja yhtäkkiä päässäni matemaattiset solut kohtasivat salamoita lyöden.
Hetkinen, hetkinen!
Kamala määrä samalle viimeinen käyttöpäivä päivättyjä kennoja. Viime viikolla saadut luomumunat, ja kaupasta kannetut ostomunat.
Viisi kiloa munia viikossa on paljon!
Munaruokia ei ole tehty, eikä leivottu, viisi kiloa silti kadonnut kaapista yhdessä viikossa.
Kennojen lukumäärä kauhistutti, kerrassaan pyörrytti.
Yhteensä 75 munaa!
Kysymys Rinsessalle onko munissa ollut pilaantuneita vai minne ne on kadonneet.
Vastaus kuin apteekin hyllyltä: "Viljo tykkää munista. On syönyt joka aamu jo vuoden kolme munaa" Ja Rinsessan onnellinen, rakastunut hymy päälle.
Mutta nyt: 10 munaa päivässä! Eikä edes joka päivä ole niitä munia aamusta täällä paistellut.
Olin keräämässä nimittäin kaappiin tungettuja tyhjiä munakennoja kasaan ja yhtäkkiä päässäni matemaattiset solut kohtasivat salamoita lyöden.
Hetkinen, hetkinen!
Kamala määrä samalle viimeinen käyttöpäivä päivättyjä kennoja. Viime viikolla saadut luomumunat, ja kaupasta kannetut ostomunat.
Viisi kiloa munia viikossa on paljon!
Munaruokia ei ole tehty, eikä leivottu, viisi kiloa silti kadonnut kaapista yhdessä viikossa.
Kennojen lukumäärä kauhistutti, kerrassaan pyörrytti.
Yhteensä 75 munaa!
Kysymys Rinsessalle onko munissa ollut pilaantuneita vai minne ne on kadonneet.
Vastaus kuin apteekin hyllyltä: "Viljo tykkää munista. On syönyt joka aamu jo vuoden kolme munaa" Ja Rinsessan onnellinen, rakastunut hymy päälle.
Mutta nyt: 10 munaa päivässä! Eikä edes joka päivä ole niitä munia aamusta täällä paistellut.
Sydän hypähti itseltänikin kurkkuun. Sydänkohtaustako se hakee. Munuaiset ainakin paukkuu ja kolesterolit on taatusti pilvissä. Sanokoon ravitsemussuositukset mitä hyvänsä, niin 75 munaa on paljon.
Kun kauhuani ääneen puhuin, iso- Huligaani totesi siihen, "Onko sulla vielä käytössä ne napapiikit klönttisiin suoniin. Jos on niin älä huoli Äitiseni. Voithan aina pistää Kleksanen Viljonkin vatsaan, ettei tule niitä verisuonitukoksia. Huomisaamuna sitten istutte vierekkäin keittiön pöydän ääressä ja voitte yhdessä pistellä nahkoihinne. Vaihtelua saatte, kun pistelette toisianne".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti