Kyyhkysiä ja porkkanoita

Aamu.

Se on metsästysaika.  Kyyhkysiä on tänä vuonna paljon. Pihvejä taivaalta suoraan pataan.

Peltojen päällä leijuu sumu. Sumun lävitse tunkeutuu kypsyvän viljan paksu tuoksu, joka sekoittuu syysrapsin siirappisen imelyyteen. Puinnit ovat myöhässä. Parveutuville linnuille on paljon ruokaa.
 

Hiljaisuus sattuu korviin. Maalla on hiljaista. Maalla on myös pimeää.

Ennen variksia on oltava liikkeellä, muuten on turha edes seistä passissa.

Haukotuttaa.

Sinne menivät isä ja poika, Turvamiehet. Meillä ei myöhästytä edes metsäreissulta.

Muistan kuin eilisen oman ensimmäisen kertani kyyhkymetsällä. Nauru kuplii vatsassa, vieläkin.

Kello kolme aamuyöllä. Lehmälaitumella pimeässä.

Odotusta.

Lehmien märehdintä ja kellon kalahdus.

Pimeää, hämärää ja kosteaa.

Aamun valjetessa huomaamme, että olemme makoilleet isojen liukumiinojen päällä passissa jo monta tuntia. Naurunrämäkän vuoksi taisi sillä kertaa jäädä kyyhkyset ampumatta.

Aamun ensimmäinen tuulen vire kulkeutuu kuistille, jossa kuuntelen jotakin mitä en kuule. Sydämen lyönnit ja veren kohina korvissa, ehkä se on se iso ratas joka tuolla korvien välissä yrittää käynnistyä?

Koirien uniset ja hölmistyneet katseet.

Uusi päivä.

Tovin siinä tokkuraiselta vaikuttavassa tilassa haahuiltuani totean, että kahvikuppi on tyhjentynyt jo ajat sitten, ja viimeisetkin tipat kupin pohjalla ovat aikaa sitten jäähtyneet, kuivuneet ruskeaksi renkaaksi kupin pohjalle.

Venyttelen ja raahustan sisälle. Kaljua paleltaa.

Hiljaiset aamut hivelevät sisintä.

Aamun edetessä on mietittävä päivän ruokaa ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, silmieni eteen vilahtaa Turvamiehen leveä hymy töistä tullessa.

Oli käynyt kaupassa. Olin delegoinut.

Oli tosiaan ostanut.

Oli iskenyt SuloVilen- vaihde päälle.

Sinisen Siittimen sisuksista sisälle kannettiin ämpärillinen perunaa, ämpärillinen sipulia ja ämpärillinen punajuuria.

Kun kysyin, missä muut tarpeelliset on, vastaukseksi tuli "ei mahtunut kärryyn enempää. Eikö kolme ämpäriä riitä? Ja jos noita punajuuria ihmettelet, toin ne ihan siuta varten. Solut kasvaa ja hemoglobiini nousee!"

Kaunis ajatus, mutta 11,8 kiloa punajuurta on paljon. Paljon, jopa minulle. En todellakaan ajatellut alkaa säilömään niitä.

Ehkäpä muutama päivä syödään punajuurta sopassa, pihvissä ja vielä kerran sopassa. Ja onneksi on Viljo, maratoonariksikin kutsuttu vävykokelas, joka syö vielä kun muiden takaiskuventtiili alkaa toimimaan.

 

*****************

 

Hyvin upposi Lindströmin pihvit. Jäikin vielä.

En kuitenkaan ajatellut ruokablogia aloittaa kirjoittamaan tai kuvaamaan, säästän teidät siltä.

************

Se kävi sitten Turvamiehistä kakkonen, isoksi Huligaaniksi kutsuttu, myös kaupassa. Ei tullut lohta, ei leipää, ei maitoa.

Tuli kaali ja kilo jauhelihaa.
Ja ämpäri. Ämpärillinen porkkanaa.
10 kiloa porkkanaa.

Oli herättänyt hilpeyttä kanssaihmisissä. Joku lapsonen oli äideilleen todennut, että noin se ämpäri pitää täyttää.