Raitista ilmaa

Käytiin metillä kävelemässä. Pää tuli tuuletettua ja keuhkot. Koivet maitohapoilla hyllyvän suon sylissä tarpoessa ja kyykkiessä. Löytyi karpaloita, isoja ja punaisia. Osa vielä raakileita, saa odottaa vielä pakkasen puremista ennen keräämistä.
Puolitoista tuntia suolla kahden koiran kanssa, on riittämiin yhdelle päivälle.
Raitis ilma ja metikössä kulkeminen on meikäläisen juttu. Tulee olo kuin olisi Kätkäläinen tai vähintäänkin Havukka-ahon ajattelija.

Metsä on metsä, ja meikäläisen sydämessä sillä on iso paikka.
Ja Turvamies on Turvamies. Se tuli taas todistettua.
Metsien mies.
Syntynyt metsään.

Metsäreissulle lähteissä oli puhe ja sopimus, ettei meikäläisen tarvitsisi kovin monen ojan yli hyppiä ja reitillä vältettäisiin pahimmat risukot, kun koiratkin on matkassa mukana.
Sopimus petti jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Edessä oli pari metriä leveä suo-oja. Yli oli päästävä. Helppoahan se on jos koivet tottelee jokaista käskyä, eikä kiukkua jäykkinä tolppina leukaperien alla, kuin kolmivuotiaan piirtämällä pääjalkaisella.

Ja taas se nähtiin, kun en heti yli päässyt kankeilla kintuilla, Turvamies ohjeisti kulkemaan ojan vartta suoraan helvetillisen risukon lävitse. Siinä kirotessa ja risukon läpi tarpoessa hiki valui pitkin päänahkaa ja ohjeita tuli satelemalla, kunnes paloi se viimeinenkin näreestä veistetty päre ja hyppäsin suorastaan gasellin lailla ojan ylitse.
Tai melkein.
Eikä ihan edes melkein.
Osittain.
Tai yksi viidesosa gasellista hyppäsi.

Hypyn, tai kuvittelemani hypyn jälkeen seisoin samalla puolen ojaa kuin hypätessä, jalat tiukasti kiinni liejussa ja kädet toisella puolen ojaa. Vatsanahka viisti alla hitaasti kulkevaa vettä ja kädet olivat tiukasti kyynärtaipeita myöten uponneena jonnekkin märkään ja kylmään.

Haasteellisin osa ojanylitystä alkoi vasta siitä. Kahden koiran mutaiset tassut, raadolle haiseva hengitys ja niiden mutaisten koirien poskisuudelmat, saivat Turvamiehen nauramaan kaksin kerroin ojan toisella puolella.
"Päivän paras ylitys. Koirille silta."

Tarinan tässä kohtaa päätän jättää kertomatta, sen mitä sitten tapahtui.
Ylitse pääsin ja vielä kotiinkin. Tuliaisena kaksi suohirviötä muistuttavaa koiraa, pyykkikoneellinen mutaisia vaatteita ja metsässä tuulettunut iloinen mieli.