Aamu hönninkäisen elämässä

Sunnuntai.
Leelian lepokoti on hiljainen. Luultavasti vielä tovin näin hiljainen. Nuppiluku on viime yönäkin kasvanut.
Hiljaisuuden rikkoo kahvipannuun loriseva kahvi, pikku-koiran syömisestä lähtevä ahne ja kiireinen mässytyksen ääni, röyhtäisy ja hännän heilutuksesta hännästä putoilevat roskat. Isomman karvakasan uniset huokaukset ja seinäkellojen tasainen raksutus.
Raksutukseen ei juurikaan kiinnitä huomiota, mutta jotkut meillä yöpyneet ovat kuvanneet sen kuulostavan kakofonialta.
Kiinalalaiselta kidutukselta.
Joka huoneessa nimittäin raksuttaa kello.
Seinäkello.

Elämässä ei aina niinkään kiinnitä huomiota ajan kulumiseen, tiiviiseen raksutukseen, ajan rattaan hitaaseen kulumiseen ja hankautumiseen, ennenkuin sitten tapahtuu jotakin, mitä tulevaisuuden suunnitelmaan ei kuulunut.
On äärettömän helppoa kulkea toisten viitoittamaa tiettä, sokeutua vauhdista ja elää "sitku" -elämää.

Syöpää sairastavan maailmassa, aika kuitenkin pysähtyy. Se on omalta kohdaltani pysähtynyt viimeisen reilun vuoden aikana kolmesti. Yhtä monta kertaa on lähtenyt tukka päästä, yhtä monta kertaa olen pelännyt kuolevani ja yhtä monta kertaa olen tajunnut eläväni.
Löytänyt elämänhalun ja naurun.
Itseni.
Syöpä ei ole kiva leikkikaveri, se puukottaa selkää, aina ja kaikkialla.
Laittaa sekuntikellon päälle ja aloittaa kierrosaikojen laskemisen.
Vetää jalkapallon pois edestäsi, juuri kun olet potkaisemassa maalin.
Asettaa eteesi ylämäen ja sen harjalle maalin.
Juoksuttaa.
Tökkii.
Ilkkuu nurkan takana, kun piiloleikissä käännät selkäsi.
Sitoo kengännauhat yhteen, juuri kun pääset juoksemaan.
Lyö vasemman koukkunsa palleaan.
Kamppaa.
Säikyttää.
Sylkee silmille.
Tuhoaa nävertäjän tavoin luitasi.

Syöpä kuulostaa kaikkien korviin pahalle. Kuolemantuomio, johon vuosittain sairastuu 30 000 ihmistä, joista 100-150 sairastuu harvinaisiin hematologisiin syöpiin.
Lottovoitto, oikea jack pot!
Harvinainen.
 Elinaika ilman hoitoa mitattavissa muutamassa viikossa.
Kaikki eivät selviä, mutta myöskään kaikki eivät kuole.Lakatkaa jo ajattelemasta, olkaa tekemättä ennusteita.
Kristallipalloa ei ole kenelläkään.

Monelle syöpää sairastava on syöpäläinen. Syöpäläinen kuulostaa siltä, kuin tuhoaisi muidenkin ihmisten ympäristön. Syöpäläinen kuulostaa rujolle, rumalle ja tappavalle.
Hönninkäinen!
Kuulostaa kauniimmalle.
Harmaa, sininen ja karvainen.
Pehmeä ja pumpulinen.
Tuhkasta nouseva.
Feeniks lintu.

Anna ajan kulkea, ajan rattaan pyöriä.
Kuuntele ja ihmettele sen ääntä.
Pysähdy, ennenkuin aika pysäyttää Sinut.

********************************************
Leelian lepokodissa väki heräilee. Kahvi katoaa pannusta.
Aamun naurut kerätään banaanikärpästen armeijasta, joka on onnistunut väistämään kaikki niille viritetyt ansat. Kaikki, jokaikinen niistä istuu keittiön ikkunan lasilla ja killistelee maailmaa.
Maailmaa, joka on suuri ja kaunis.
Maailmaa, jossa kello raksuttaa sunnuntaipäivää, nauraa, kikattaa ja elää.