Olen tässä jo muutaman päivän ajan seurannut sähköisessä mediassa, Twitterissä, Instagramissa ja Facebookissa sekä muissa ajankohtaisissa viestimissä vellonutta keskustelua pakolaisuuden kasvamisesta. Kamala aihe, sillä en todellakaan olisi itse valmis lähtemään henkeä uhkaavalle matkalle, määränpäähän josta en tiedä mitään.
Viimeisen vuorokauden aikana on kuitenkin toiminta maahan tulevia ihmisiä kohtaan saanut ihmisarvoa ja ihmisyyttä vastaan rikkovan lisämausteen, joka on kitkerämpää, kuin sappihappo.
Kuinka täysin järjellisestä homo sapiensista, ihmisestä kehkeytyy peto saman lajin edustajaa kohtaan? Onko todellista, että maailmalle annetaan kuva, jossa polttopulloin, kivin ja ilotulittein hyökätään toisia vastaa. Suomi kun kuitenkin on ollut yksi maailman turvallisimmista maista asua ja olla.
Olen aivan varma, että yksikään näistä toista lajin edustajaa kohtaan hyökänneistä ihmisistä on ajatellut loppuun sitä, mitä nämä pakoon lähteneet ihmiset ovat kokeneet. Taustalla on sotaa, vainoa ja usean kohdalla on kokemuksia kidutuksesta, jos ei omasta niin jonkun läheisen. Menettäneet perheensä, rakkaansa ja läheisensä.
Psyykkiset traumat eivät ole paketoitavissa ja jätettävissä taakse ilman, että saa niihin tarvittavan hoidon ja turvallisen ympäristön. Vielä vuosienkin jälkeen sodan ja vainon aiheuttamat traumat voivat aktivoitua.
Jossakin vaiheessa työhistoriaani olen tehnyt työtä muista maista tulleiden ihmisten kanssa ja muistan miehen, joka oli kotimaassaan ensimmäisen kerran joutunut vangituksi sodan aikana vankilaan alle kymmenen vuotiaana. Kidutettu ja vammautettu. Vuosien jälkeen hänen oma lapsensa juoksi toisten lasten kanssa leikkimässä metsässä, jolloin risu raapaissut naarmun silmäkulmaan. Varsin viaton tapahtuma, ei tikkejä , vain naarmu silmäkulmassa, mutta silti aktivoi trauman uudelleen.
Muistan myös naisen, joka oli aina hyvin hiljainen, kunnes selvisi, että hänet oli myyty sotilaille, jotka olivat raiskanneet hänet useita kertoja, tumpanneet tupakkansa ihoon ja jättäneet sitten lojumaan tien varteen.
Perheen, jonka kaikki jäsenet olivat kaikki vuorollaan joutuneet kuulusteltaviksi ja kidutettaviksi.
Ja loputtoman määrän muita elämäntarinoita, jotka ovat kaukana ihmisyydestä.
Kuinka moni kantasuomalainen olisi valmis vaihtamaan roolinsa näiden ihmisten kanssa.
Ymmärrän hyvin, että ajatukset kääntyvät helposti siipeilijöihin, mutta näitä löytyy kantaväestöstäkin ihan riittävästi. Ristiriitaisia ajatuksia herättää Suomalaisen yhteiskunnan taloudellinen epapätasa-arvoisuus, joka jakaannuttaa kansaa yhtä paljon, kuin keskustelu pakolaisuudesta.
Hyvin ymmärrän ihmisten katkeroituminen, mutta en sitä tapaa, jolla se nyt tällä kohdistuu toisiin ihmisiin.
Valtakunnassa ei kaikki ole hyvin.
Maailma ei kuitenkaan pyöri väkivallalla kenenkään navan ympäri.
