perjantai 30. lokakuuta 2015

Kovalevy koodaa

Viimeisten parin viikon ajan on hönninkäinen kulkenut ympäri Leelian lepokotia, kuin kissa pistoksissa.
Hönninkäinen on pohtinut siinä kulkiessaan.
Niin, niin tiedetään.
Ei pitäisi, ettei tulisi katastrofeja, maanjäristyksiä tai tsunameja.
Jäänyt pohtimisesta monen monta kertaa kiinni, sillä Turvamies tuntee jo kävelytyylistä, huokailuista ja sormien naputtelusta, että hönninkäinen pohtii.
Hönninkäinen on kuulemma kulkenut edestakaisin päämäärättömästi.
Touhunnut omiaan.
Järjestellyt asioita.
Järjestellyt muidenkin asioita.
Järjestellyt isoja asioita, joita on sitten pohtinut, tarkkaan. Kulmat kurtussa ja ympyrää kävellen. Hyväntuulisena, kun palaset loksahtelevat kohdilleen.
Aloittanut hurjan spurtin liikunnan saralla. Viettänyt päivänsä kuntosalilla, lenkkipolulla tai koirien kanssa ulkoillen. Hankkinut personal trainerin, joka opastaa liikuttamaan lihoja paikasta a, paikkaan b, ja joka opastaa miten hönninkäisten jäykistyneet nivelet saadaan uudelleen notkeiksi.
Vahvistamaan osallistuminen seuraavaan Finlandia- hiihtoon ja spritti triathloniin. Kovaa työtä ja paljon hikeä. 
Vain järjettömät syöpäpotilaat suunnittelee ja pohtii tälläisiä sanoo The Doktorin pallilla istuva Täti-Tohtori, joka rypistää kulmiaan ja suutaan: " pohdi vielä".

Ja hönninkäinen suunnittelee ja pohtii. Pohtii, koska nyt Täti-Tohtori käskee.
Pohtii niin, että unissaankin herättää Turvamiehen useampana yönä peräkkäin, numeroita latelemalla, ilmoittaa kotiosoitteen, pankkitilinumeron ja loputtoman määrän numerosarjoja ja toteaa lopuksi numeroiden vastaavan budjetissa määriteltyjä lukuja ja kirjapitolain pykäliä.
Unissapuhuja.
Tiedän.
Pohtiminen on vaarallista.
Aivan liian vaarallista.
Yllystyshullujen touhua.
Minun ja Rinsessan päähänpisto on hiihdot ja sprinttimatkat.
Mutta tämä pohtiminen on hönninkäisen omaa tuotosta.
Kovalevy on koodannut numeroita ja tekstiä.
Työ.
TYÖ.

Toiset olisivat onnellisia jos pääsisivät helpommalla työssään, lomalle tai jonnekin muualle kuin sinne missä työtä tehdään. Työ muuttuu ja ajat muuttuvat, mutta työn merkitys vain vähän.
Jotkut jopa väittävät, että työ on pakko. Onko se silloin pakkotyötä vai työtä pakosta?
Mutta hönninkäinen on päättänyt palata työhön, heti kun se vain on mahdollista.

Oli Täti-Tohtorin tapaaminen.
Tavallinen terveystarkastus: keuhkojen ja sydämen kuuntelu, suun ja puuttuvien kitarisojen tuijottelu ja pakanamaan karttaa muistuttavan nahan nyppiminen. Tuloksien kuuleminen sydänfilmeistä, keuhkoröntgenistä ja luuydinnäytteiestä, josta Täti-Tohtori sitten totesi "puhdasta huhtikuusta lähtien".
Sitten kysyy olinko jo pohtinut.

Työ. Milloin pääsen palaamaan työhön?
"Marraskuussa ".

Hönninkäisten hyppii ja pomppii kuin pienet lapset ympäri Täti-Tohtorin huonetta, joka ei alkuunkaan ymmärrä riemunkiljahduksia ja hyppimistä. Näky kyllä varmasti muistutti ja kuulosti norsun sadetanssille, sillä sen verran hölmistynyt oli Täti-Tohtorin ilme silmälasien takana.
Käskee rauhoittumaan ja aloittamaan varovasti.
Hönninkäinen rauhoittuu, mutta kuulee enää vain sydämenlyönnit ja päässä takovat kovalevyn sanat, 
PÄÄSEN TÖIHIN!

Ensi maanantaina suuntana on työmaa, sen työntekijät ja työmaan jäsenet. 
Kakkosperhe.Suurperhe.
Minulla on ollut ikävä kaikkia.