Hallittua kaaosta ja katastrofia. Pelkkää normaalia kaaosta omasta mielestäni, mutta Turvamiehen mielestä pelkkää katastrofia.
Viime viikkoon siis sisältyi pikapalaveerusta Turvamiehen kanssa ja ihan liian monta palaveerusta tohtoreiden kanssa.
Maanantainen äksidentti ja tiistainen luuydinnäyte kaikkine lisukkeineen.
Hönninkäisten etuoikeus.
Liikaa myös noita kipulääkkeitä, ja niistä aiheutunut helvetillinen lääkekrapula. Oksetti ja paskatti, mutta mitään ei tullut ulos.
Ei kummastakaan päästä.
Perjantai oli kyllä päivistä parhain, sillä jälleen kerran olimme liikenteessä rakkaan Rinsessan kanssa.
Rinsessa on Viljonsa kanssa rakentamassa omaa kotiaan, ja perjantaina oli ohjelmassa tori.fistä löydetyt edulliset astiat. Hyvin löydettiin perille, kun kolmella kännykällä ja alligaattorilla suunnistimme kohden suurta ja ihmeellistä kaupunkimaisemaa.
Astioiden haun jälkeen, päädyimme sitten sinne Ostoshelvettiin, jonne hönninkäisillä ei oikeastaan olisi mitään menemistä ennen kuin täyttävät virallisesti neljä kuukautta, sillä infektioalttius on verraten suuri muuhun kantaväestöön ja niihin joilla on rokotesuoja ja immuniteetti kaikkiin käveleviin bakteereihin ja viruksiin.
Näistä Ostoshelvettireissuista olen kyllä muutamaan kertaan kärynnyt suorastaan rysän päältä, kun olen vastannut The Doktorin puheluihin. Edellisellä kerralla huudettiin kassalle henkilökuntaa ja toisella kertaa huudatettiin rekisterinumeroa. Kummallakaan kertaa en vedenpitävää selitystä saanut suustani aikaiseksi.
Ostoshelvetit eivät kyllä kuulu tämän hönninkäisen mielipaikkoihin alkuunkaan.
Joko sinne eksyy, kadottaa itsensä siihen ihmisvilinään, kadottaa mukaansa raahatut ihmiset tai sitten kadottaa autonsa.
Pahinta on kadottaa auto. Muille voi soittaa kännykällä, mutta auto on hiljaa ja pysyy.
Oikeastaan auton kadottaa Joku, tai ainakin siirtää sen ostosreissun aikana jonnekin muualle, kuin minne sen alun perin parkkeerasit. Näin kävi edellisellä kerralla ja vahingosta viisastuneena opettelin jopa auton rekisterinumeron ulkoa. On meinaan ihan helvetillistä kulkea hiki päässä pitkin parkkihallia, tuhansien autojen seassa, etsimässä kadotettua autoa jumalattoman kipeiden koipien ja painavien ostosten kanssa. Kaikki autot kun jossakin vaiheessa muuttavat värinsä harmaiksi ja merkkinsä samaksi kuin se millä itse ajelee, ja se vasta kamalaa onkin.
Päivän siellä ostoshelvetissä lompsiessamme, Rinsessa sai päähänsä, että haluaa ostaa pinkin huulipunan.
Suunnaksi sitten kaunistuskauppa, jossa varsin kaunistettu myyjä häärää monen tusinan huulipunan kanssa.
Vetää huulipunalla raitoja kämmenselkäänsä ja esittelee toinen toistaan vaaleanpunaisempia huulipunia Rinsessalle.
Ja Rinsessa on elementissään. Tykkää kovin, kun saa kunnon palvelua.
Jossakin vaiheessa päädyn kaupasta ulos ja istun heiluttelemassa tovin jos toisenkin koipiani penkillä, lukien samalla kännykällä uutisia ja vasebookin päivityksiä.
Kunnes sitten.
Kaupasta astelee ulos Rinsessa.
Huulet maalattuina.
Kaukana vaaleanpunaisesta.
Nähnytkään vaaleanpunaista väriä.
Rinsessan huulet on mustat!
Mustat tai tumman siniset!
Sydäntautisen väriset!
Vampyyrin hymy!
Sydänpysähdystä pukkaa!
En voinut kuin todeta, että maailman elvytyspäivää vietetään tänään.
