Olin aamusta herännyt jo puoli viideltä, hyperaktiiviseen torstai-aamuun. Nämä hyperaktiiviuusheräämiset eivät koskaan ole johtaneet kovin hyviin lopputulemiin. Eikä tämä torstai tehnyt poikkeusta. Eikä poikkeusta tehnyt muutama muukaan torstaita seurannut päivä.
Kylmää oli.
Keli muistutti Siperiaa, ja koirista kumpainenkaan ei ollut halukas lähtemään ulos.
Pakkanen -30,2. Ja laboratorioon on pakko lähteä.
Kantikkailla renkailla ja pakarat jäässä penkinlämmittäjästä huolimatta, pääsin vihdoin ja viimein sairaalan tyhjyyttä ammottavalle parkkipaikalle.
Siellä labrassa ei tällä kertaa ollut lisäkseni, kuin se yksi, josta näkyi vain nenä. Jotakin älämölöä kuului hupun alta, kun tämä ilmeisemmin ulkomaan kieltä puhuva toivotti hyvää huomenta, johon totesin suorastaan jääkalikkana," ihan vitun kylmää". Mutta selitä tuo "vitun kylmä" ulkomaalaiselle, joka istuu laboratoriossa vällyihin käärityneenä ja sanoo, että "its cold morning", jolle kirosanoista, vain helvetti taitaa taipua sopivasti. Kuulostaako "pussy cold" yhtään niin ponnekkaalta?
Kotiin palasin jumalattoman pakkasen paukkuessa ja valostaessa taivaanrantaa uuteen päivään. Oli soitettava isoimmalle koiralle lääkäri. Sen persuksissa oli ventti. Pikku-riiviö iskenyt naskalinsa toisen perärööriin, kun ei taas mitään muuta ollut näemmä keksinyt.
Verta vuotava persreikä koirallakaan ei ole kiva.
Kun sitten viimein sain käytyä siellä eläintohtorin luona, kotona odotti ihan hirvittävän pahalle lemuava pikkukoira.
Ripuli.
Jäätynyttä ja kuivunutta ripulipaskaa pitkin pitkiä persvilloja. Lähempi tarkastelu osoitti, että sitä ripulia oli pyyhitty mennen tullen mattoihin, vatsanaluseen ja sohviin. Kusastu ohimennen lattialle kohtaan, josta ripulijäljet levisivät pitkin taloa. Ohimennen jyrsitty makuuhuoneen uusinta mattoa lisää, ja ohessa mennyt olohuoneen pöytä.
Meni se aamupäivä jynssätessä koko torppaa ja koiraa omenakukalle tuoksuvalle saippualle.
Näitä päiviä rakastaa.
Erityisesti sitä, että koko torppa haisee paskalle.
Mutta iltapäivällä se iski.
Kurkkukipu.
Kolotus.
Vesi, piimä, maito, kahvi tai edes lääkkeet, joita edelleen on useampi kahvikupillinen päivässä, eivät kulkeneet kurkusta alas.
Mankeliin jääneen olo. Sellainen, jossa kaikki muut irrallaan repsottavat ruumiinosat kulkevat kahden telan lävitse, mutta pään kohdalla alkaa sitten tökkiä ja kuuluu vain runks-runks-runks ja sattuu ihan pirusti kaikkialle kropassa.
Helvetti.
Se iski.
Iski sittenkin, vaikka olin jo lähes kaikki käsidesit valellut ja juottanut Rinsessan, Viljon, Turvamiehen, Ison- Huligaanin, kavereiden, ystävien ja mummeleiden päälle.
Se iski.
Influenssa.
Ja millä teholla.
Sillä oli leka matkassa.
Perjantaina soitin jo huolestunutta puhelua Turvamiehelle ja hönninkäisosastolle.
EL-doktorille punainen linja. Hätääntynyt ja huolestunut soitto; lähteekö henki?
Päässä keitti. Niittasi kiinni. Vitutti.
Metrinen uloke otsassa.
Miten niin hönninkäinen ei tykkää olle kipeä? Ei ainakaan NÄIN kipeä, että joka paikkaan sattuu.
Mahaa vääntää, oksettaa, päässä jyske on aivohalvauksen luokkaa. Lämmöt laskee alle 35 ja palelee.
Aivohalvauslääkkeeksi ainoastaan parasetamolia ja vatsanväänteisiin kaurapuuroa. Tule kuuloonkaan buranat tai muut kuumelääkkeet. Sairaalaan, jos joudut annetaan kipuihin ja särkyihin punaisella kolmiolla varustettua kipulääkettä, jolloin seinillä ja ympärillä vilistää lintujen valtaama viidakko ja kuola valuu suun pielestä. Tiedät, että sattuu, mutta enää ei välitä minne sattuu.
Mutta kotona parasetamolia ja kaurapuuroa.
Päivän aikana olin kerännyt jo niin paljon pahaa verta itseeni, että jossakin vaiheessa huomasin istuvani yksin kahden koiran kanssa, joista isompi piereskeli koko ajan ja toinen vietti paastopäivää ripuloinnin vuoksi.
Oli hyvä syy itsesääliin ja itkuun. Veto poissa ja olo niin huono, että pakko oli pysähtyä ikiliikkujankin.
Ja kyllä hävetti.
Tamiflu on tehokas viruslääke; elo alkaa olemaan jo lähes normaali. EL- doktorille kiitokset taas siitä, että sain rohtoja tänne kotiin. Ilmeisemmin pitäävät tämän hönninkäisen ennemmin kotihoidossa kuin ottavat sairaalaan kiukkuamaan.
Jotakin hyvää tässä pakko-pysäytyksessä taasen oli. Kevään treenikalenteri tuli suunnitelluksi Finlandiaa, Helsinki City Runia, FinTRi sprinttiin, Pullukka RUNiin ja Helsinki Twilight Run&Walkiin.
Kevättä kohden mennään Siperiassakin ja elo on vallan mukavaa.
Tänään kävin Turvamiehen kanssa ostamassa uudet monot ja sukset. Lenkkitohvelit odottavat vielä helteitä. Aika hulvaton reissu.
Tässäkin päivässä on elämisen maku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti