Sinulle Teiden Ritari

On ennustettu reilua lumipyryä, josta niin kovin tykkään. Viimeinkin valoa sen jatkuvan kaatosateen sijaan. On jopa helpompi harjoitella Finlandiaa varten. Lumi ei sottaa vaatteitakaan takaraivoon asti, kuten se kura, jossa niitä sauvoja olen jo tovin heilutellut.
Pari päivää lunta ja sitten on hiihtolatuja meilläkin.

Mutta siihen asiaan, eli lumeen.
Lumi.
Tuo vedestä jäätymällä tiivistynyt valkea aine, joka leijaillee taivaalta peittäen allensa kaiken.
Liukastuttaa ja valaisee.
Kinostuu ja jäätyy.
Niin kaunista on tuo lumi. Näin ainakin itse ajattelen, vaikka se aiheuttaakin ongelmia liikenteessä.
Usea ei edes tykkää lumesta, mutta itselleni se tarkoittaa talvea.

Olen jo vuosia sahannut työmatkaani aamuin illoin viitisenkymmentä kilometriä sivu, ja joka pirun
vuosi talvi yllättää meidät.
Kaikki.
Niin se yllätti minutkin.
Oikeastaan Teiden ritari yllätti.
Ajoradat ovat Teiden ritareiden valtaamat, ja niitä on ollut liikkeellä todella paljon.

Teiden ritarit ovat oma ihmisrotunsa.
Niillä on autossaan vain kaasupoljin ja pitkät valot. Poppikone huutaa niin, että jokainen basson jyrähdys pullistuttaa sekä auton peltejä, että egoa.
Ratin ja penkin välissä istuu Teiden ritari. Yhteistä näille kaikille on, että kaikilla heillä on auto ja mahdollisesti voimassaoleva ajokortti ja omanlaiset ajotaidot.
Niillä on alla joko vuosisadan vaihteessa hankittu auto tai mahdollisesti neliveto, tai sitten johtavien autotehtaiden tänä vuonna markkinoille tuoma uusi ja uljas, kiiltävä ratsu.
Uusimmissa värkeissä auton penkit hohkavat lämpöä ja sisätiloissa voi istua kesät talvet lähes bikineissä.
Toisin sitten on näissä vuosisadan alun mobiileissa, joissa sisällä pakkasta on enemmän, kuin ulkona. Tuuletin puhaltaa kylmää ja kalsarin puntit tärisee kylmästä. Ikkunaan on tehty kahdelle silmälle tiirausaukot aivan liian alas lähelle kojelautaa, jolloin ulostiiraus vaatii aktiivisen kumarassa ajon. Usein myös näköyhteys ulos onnistuu parhaiten ratin alta. Sivulle ei voi nähdä, kun kaikki on jäässä.

Yhteistä näille Teiden ritareille on se, että niillä on kiire.
Kiire kotiin tai töihin. Ja vaikka niillä ei olisi kiire, se kiire iskee siinä vaiheessa, kun edessä ajan minä teiden tukko, jolle nopeusrajoitukset ja liikennemerkit ovat tärkeä osa turvallista autoilua. Ajonopeus on sovitettu keliin soveltuvaksi.
Olen siis se punainen vaate, jonka takapuskurissa roikutaan kilometritolkulla. Välillä on vaikeaa edes peileistä erottaa takana ajavaa autoa, niin lähellä siellä puskurissa ollaan kiinni.
Kovalla lumimyräkällä, kuten jo tänä aamuna oli, ohitukseen lähdettiin lähellä mutkaa, jolloin näkyvyys oli kelinkin ja tuiskeen puolesta nolla.
Ihan kiva, että ohitetaan, on meinaan aika hirveää kuunnella niitä kirosanoja ja katsella peruutuspeilistä punaisena hohkavaa naamaa, ikeniä jotka kiristyy hampaiden narskuessa kiinni toisiinsa ja korkeasta verenpaineesta pullottava otsasuoni ennustaa aivoinfarktia. Tuskaisen hengityksen ja moottorin kierrokset voi kuulla, ja jossain vaiheessa alkaa jopa pelottaa.

Tänä aamuna kohtasin Teiden ritarin ja se oli merkiltään pakettiauto.
Ilmeisesti Sinulla ei autosi kyljessä ja perässä olevista lommoista huolimatta ole niinkään väliä, kuinka autoasi ja itseäsi, saati muita matkaa taittavia kohtelet, mutta minulle sillä on merkitystä.
Ymmärrän kyllä, vahinkoja sattuu, myös itselleni, mutta silti.


Kuitenkin kaino toive olisi juuri Sinulle Teiden ritari: jos ohitat, ohita reilusti. Älä roiku persuksissa, vaikka tottahan toki kevätkausi pian alkaa, ja hormonitoiminta jopa hiirilläkin lisääntyy ja se peräpää alkaa kiinnostamaan yhtä jos toista kulkijaa, toivon silti, että ohittaessasi et ihan suoraan konepellin päälle sitä ohitustasi mitoittaisi. Jos omaat niin heikon näön, että et voi hahmottaa rekisterinumeroa tai autoni merkkiä, niin voin kertoa, että sillä numerolla tuskin teet mitään, ellet sitten usko, että olisin sen sinulta yön aikana käynyt anastamassa.
Vaikka omaankin ihan hyvät silmälasit ja näkökykyni on normaali, en pöllyävän lumen keskellä voi olla varma siitä pysynkö tiellä, näkyvyyden laskiessa nollaan, varsinkaan silloin kun ohitat ja palaat heti samalle ajokaistalle.

Ja jos Sinulla on Teiden ritari niin kiire, ja hengelläsi ei ole väliä, koeta silti muistaa, että tiellä liikkuu monia muitakin, jotka haluavat päästä illaksi kotiin rakkaittensa luo. Ihan vaan vaikka lapioimaan lunta tai nauttimaan talvesta.
Ja minä haluan illaksi kotiin.