Ihan liikaa suklaata ja marmeladia. Makeaa mahan täydeltä. Aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, illalliseksi ja iltapalaksi suklaata. Turvamies kyllä ihmetteli, kuinka yksi hönninkäinen pystyy syömään kerralla konvehtirasian. Erittäin hyvin. Nälkä kun on, sitä syö vaikka valon jääkaapista.
Muutamaan otteeseen on Joku todennut, että kun jääkaapin avaa siellä ylähyllyllä istuu hymyilevä hönninkäinen. Suussaan välillä pala juustoa, lasissa maitoa ja ruisleipää.
Miten niin hönninkäinen syö paljon?
Mutta tänään se tapahtuu.
Vuosi vaihtuu.
Onpa kivaa.
Ihan yhtä kivaa oli vuosi sitten tähän aikaan.
Toiveita ja haaveita täynnä oleva pää.
Intoa enemmän, kuin sillä naapurin aasilla, joka juoksi kesäiltana aidansäleet kaulassa tyytyväisenä pitkin maita ja mantuja. Kuunteli huutoja perästä, ja odotti kiinniottajaa.
Tämä oli kyllä paskin vuosi neverever.
Kamalaa ja aina vaan kamalammaksi muuttunutta menoa.
Mikään ei uuden vuoden toiveista huolimatta mennyt putkeen.
Ja se mikä meni sinne putkeen, niin todennäköisesti hajosi.
Voi helvetin perkele.
Vuosi.
Helvetillinen vuosi.
Oksettanut enemmän kuin noro-virus.
Jättijalkainen.
Poskissa hamsterin pöhö.
Jalat vikkelät.
Tsunami keittiön lavuarissa.
Ajatukset sekaisin, ja olo lähes samaa luokkaa, kuin sillä pihalla seisovalla lumi-ukolla. Järki kulkee, mutta jäätyy.
Turvamiehen, Ison- Huligaanin ja Rinsessan mielestä ihan normaalia Äiti-hönninkäisen elämää, tuo lumi-ukkoilu.
Hetkinen.
Olikohan sittenkään ihan noin kamalaa?
Kuinka sitä mahtaakaan löytää kaikki negaatiot ensin esitettäväksi, kun kukaan ei kuitenkaan niitä rukkasiaan kuitenkaan nurkkaan heitellyt, vaikka aihetta ja tilaisuuksia oli monta. Oli sepsistä ja sitten toinen ja kolmas sepsis ja vähän yleistynyttä sieni-infektiota sisuskalut täynnä, mutta ei se henki vaan lähtenyt.
Paluupostissa pistivät takaisin ja tunkivat happiviikset naamalle ja rohtoja nahkaan.
Sitkeitä sissejä hönninkäiset.
Muiden mielestä ehkä outoja.
Surullisia ja onnettomia ihmisiä löytyi lähipiiristä silmänkantamattomiin. Vain harva uskalsi sanoa ääneen, että selviätköhän hengissä. Kukaan ei oikein osaa suhtautua vieläkään täysin normaalisti. Varoo sanoja ja tekoja, ettei satu tai kivistä mistään.
Syöpätaudit ovat tappavia, kukaan normipäinen hihittelisi ja vääntäisi vitsiä niin vakavasta asiasta.
Ja syöpä on vakava.
On todella.
Tappava.
Yhtä tappavaa on sydänkohtaus, aivohalvaus, liikenneonnettomuus, liukastuminen, putoaminen, tukehtuminen lihapullaan, lihavuus, anorexia, hukkuminen heikkoihin jäihin, kuseskelu kännipäissä veneestä, hyppääminen tuntemattomaan veteen, lääkkeiden syömättä jättäminen, liikkumattomuus, rasvainen ruoka.
Ja yksinäisyys.
Kaikista pahin.
Toiset ovat kovasti kiitelleet onnistuneita vuosia. On ostettu auto, saatu vauva, erottu ja naitu ja menty naimisiin ja kaikkea hienoa ja yyber ihanaa. Ja toiset surkutelleet, kun elämä on mennyt puihin ja pöheikköihin useaan kertaan ja aiheuttanut ahdistusta, masennusta ja pelkoa.
Jos nyt sitten vuotta viisaampana aukoisin päätäni, se kun nyt muutenkaan ei niin hiljaa koskaan ole pysynyt, totean, että olisiko ollut asenteessa vikaa kun noin panee pahasti? Panee niin pahasti, että hönninkäisenkin sieluun sattuu.
Omassakin on ollut kiitettävää kiirettä ja asenneongelmaa, mutta ei se uskoa tulevaisuuteen vienyt. Horjutti ja huojutti kyllä niin, että kaljuun piirtyi jakaus, vaikka siinä kasvoi vain kaksi karvaa kummankin korvan päällä.
Huojuva puukaan ei kaadu, jos uskoo siihen että taipuminen ei vielä katkaise runkoa.
Mutta.
Jos olet terve, ole onnellinen.
Jos olet sairas, se ei sinua estä siltikään olemasta onnellinen.
Jos olet ahdistunut, kysy mikä ahdistaa ja laske siitä irti.
Menneisyyteen et voi vaikuttaa, nykyisyydessä on elettävä, tulevaisuuteen on kurkotettava, elämää on elettävä. Ja joskus on uskallettava olla itselle myös armollinen.
Elämästä ei selviä muulla kuin elämällä sitä.
Joten oikein hyvää uutta vuotta, ja sille pilalle menneelle sanotaan muutaman tunnin päästä hyvästit ja jatketaan tulevaisuuteen kurkottamista.
Rinnallakulkijoita tarvitaan ensi vuonnakin, moni muukin kestää vaikeudet paremmin, jos on joku joka välittää.
Välittäminen ei aina ole tekoja.
Välittäminen syntyy kiitollisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti