Hiihtoharjoitukset on vedettävä kynnöspellolla, takatukka raskaassa savessa ja kyljet kyynärpäitä myöten kuraliejussa. Helmikuu on tulossa kuitenkin nopeasti ja kuntoa on nostatettava, vaikka taivaalta sataisi ämmiä äkeet selässä tai pieniä vihreitä miehiä sapeleineen.
On tässä pimeässä ajassa jotakin kivaa ja ainutlaatuista, varsinkin nyt, kun viimein sain näihin punasinisiin kämmeniin kortisonia.
Käänteishyljintää sanoi Täti- Tohtori edellisellä tapaamiskerralla, kun viimeinkin näki pakanamaan karttaa muistuttavassa nahassa suuria sinipunaisia laikkuja.
Oli suorastaan järkyttynyt näkemästään ja siitä, että asiaan ei oltu puututtu.
Olinhan kyllä useaan otteeseen sanonut, että kaikki värit eivät tässä marmoroidussa lihassa ole nyt niinkuin pitää, mutta en ollut muistanut filmata itseäni joka pirun käänteessä.
Todistusaineisto puuttui.
Jatkossa sitten osaan.
Filmaan aamulla, päivällä ja vähän iltapäivällä ja illalla, jolloin lähes poikkeuksestta koko nahkakerros on niin kirjava, etten ole aivan varma kuulunko punanahkaisiin intiaaneihin vai olenko aivan uutta ihmisrotua.
Jännä kaveri tuo kortisoni, vaikka annokset onkin hyvin pieniä tuntuu siltä, että virtaa olisi enemmän kuin pienessä kylässä; jalat on vikkelät aamusta iltaan ja vasta, kun Turvamies hihkaisee sängyn toiselta laidalta, " laittaisiko rouva hönninkäinen nahat silmille ja nukkuisi", tajuan, että on aika nukkua.
Ja nukun, nukun kyllä niin hyvin, että kaikki muut sen kuulemma kuulevat.
Unettomuudesta tuntuvat kärsivän, syystä jota en tunnusta. Hönninkäiset eivät kuorsaa, ne kehräävät harmaassa hönninkäismaailmassaan rinsessojen unta ja näkevät unia.
Heräävät aamuisin aurinkoisina, paitsi niinä aamuina jolloin Rinsessa toteaa, että naama näyttää enemmän norsun SILTÄ, ja blaabllaaalaa.
Mutta hönninkäiset ovat iloisia otuksia, keijukaisia ja peikkojen sukua, silloin kun syövät kilpaa käänteishyljintälääkettä ja kortisonia.
Hönninkäiset ovat hyväntahtoista kansaa.
Rakastavat pahantuulisia ihmisiä, rakastavat kaikkea mikä liikkuu ja liikuttuvat rakastaessaan aivan kaikkialla.
Olen kuulemma kasvattanut viimeisten puolentoista vuoden aikana, sellaiset unenlahjat, että köyhempikin on jo kateellinen.
Olen kyllä aivan varma, että Turvamies tällä kommentilla kiitteelee sitä, että tämä hönninkäinen kortisonista huolimatta kuorsaa tyytyväisesti koko yön, kuin että tuulettelisi koko torpan niin kylmäksi, ettei tosikaan.
Jossakin vaiheessa viime kevättalvella, kun sytostaateiksi käytetyt, kansallisen lääketarkastuksen läpäisseet KodinPutkimiehet pistivät koko naissukuhormonitoiminnan ylösalaisin, koko perhe kärsi kylmyydestä enemmän, kuin koskaan.
Hönninkäinen kävi kuumana.
Sisälämpötila oli kypsyysateeltaan lähellä naudanlihan kypsyyttä.
Enää ei voinut puhua edes medium kypsästä, sen verran kuumaa oli.
Ei edes yksikään kesäinen helleaalto ole kirvoittanut sellaisia hikoiluja.
Ulkolämpötilan laskiessa lähelle -20 astetta, lämmitystoimet minimoitiin jo varhain aamulla.
Tietoista koko perheen sabotointia, jota tietenkään en myönnä, edes nyt.
Huoneiden lämpötila oli öiseen aikaan lähellä kuuttatoista astetta, ja hönninkäinen se senkun hikoili, kuin pieni sika grillivartaassa.
Kuumaakin kuumemmat vaihdevuosioireet. Kemiallisesti aiheutetut ja lääkkeille reagoimattomat oireet, joihin yksi lääkäri toisensa jälkeen etsi kuumeisesti ratkaisua.
Suoranainen helvetti kuumuudesta päätellen, ainakin tälle hönninkäiselle.
Öiseen aikaan tusina yöpaitoja sängyn vieressä läpimäriksi hiottuina.
Vesipatja.
Aivan kuin olisi saunan lauteilla istuskellut, ainoastaan vihta ja kiuas puuttuivat.
Ainoa vaan, että sängyn vieressä ja sängyllä hytisi lähes jäätynyt Turvamies pilkkihaalarissa, naama paleltumavammoilta valkeana, varpaat kangistuneina villasukkien sisällä ja kalsarin puntit tutisten.
Ja tietysti, tämä hönninkäinen istui toisella laidalla pyyhkien hikeä otsaltaan.
Haaveili tuulettimen kantamisesta sängyn viereen ja kylmävesipulloista lakanan alla.
********
Nyt jos lähtisi kantamaan sisälle takkapuut ja nauttisi takan lämmöstä villasukissa ja hykertelisi tätä pimeää aikaa, ja kertaalleen toteaisi, että maailma on kaunis paikka,
elämä on asenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti