Vuoden pimein aika

Vuoden pimein aika.
Tuikkuna pimeydessä ikkunaan syttynyt lamppu.
Loskaksi sulanut lumi.
Kurainen.
Mutainen.
Harmaaseen pumpuliin kääriytyvä maailma.
Kehrää ritisten takkatulessa.
Kääriytyy harmaaseen huopaan.
Vetää villasukat jalkaan.
Käpertyy.
Paha maailma.
Seisoo hampaisiin asti aseistettuna.
Harmaa
Kaipaa rakastajaa.
Uskoisitko, kun sanon, että sinä elät?

Vuosi sitten, istuin ja itkin.
Odotin, että joku tulisi ja sanoisi, se on vain paha uni.
Painajainen.
Hikenä ihon pinnassa.
Turvonnut pää.
Hattivattien hattivatti.
Vetenä silmissä.
Kipuna sisällä.
Kipuna luissa.
Huuto.
Amputaatio.
Rikos.
Rangaistus.
Katkaistu korva rakkauden puolesta.
Kattoa kohden keikistynyt selkä.
Vääristynyt ruoto.
Irvikuva ihmisyydestä
Syöpä meidän kaikkien sisällä.
Irvikuva ihmisyydestä.
Rakkaudettomuus.
Salpa meidän kaikkien mielissä.                                 

Pahat pojat ja pahemmat tytöt.
Barbaarit.
Vain kilteimmät heistä saavat mitä tilaavat.
Kilteimmät viedään ensin.
Kysymättä.
Pyytämättä.

Pahoista kasvatettiin väkisin kilttejä.
Kiedottiin harmaaseen pumpuliin.
Sytytettiin silmiin.
Korviin kuulo.
Keikistyvä nöyrtyi nöyryyttämättä.
Herätti sisäisen rakastajan.
Kietoi vällyihin.
Veti jalkoihin villasukat.
Vuoden pimeimmässä ajassa hehkuu elämä.
Se elämä on Sinun.
Ilman lukkoa ja salpaa.