Merry Christmas, Gud Jul ja Hyvää Joulua! Toisin sanoen: Nyt sydämeeni joulun teen!

Tänään oli tälle vuodelle viimeinen polikäynti. Seuraava vasta ensi vuonna.
Puolivuotisneuvola.
Heräsin jo tunnin ennen herätyskelloa ja tungin uuniin kinkun.
Jotenkin hermostutti ajatus koko reissusta.
Liekö se, että joulukuu on mennyt niiskutellen ja rapsutellen. Lääkkeitä on tullut kuppaan jos toiseenkin. Kirvoittanut monen monta naurua, nostattanut verenpaineita ja lisännyt tarvetta Tena- Ladyille.
Rinsessakin tassutteli tänä aamuna varhain hämyiseen keittiöön ja sanoi, ettei uni oikein tahtonut tulla silmään.
Niinpä niin; Rinsessa ressaa joulusta, ihan kuten pienempänä patiskan mittaisena taaperona. Uni ei riitä ja joulupukki jännittää.
Kahvia ja kaurapuuroa kitusiin kiskoessa, yritimme nauraa niin hiljaa, että muu torppaa unipaikkanaan pitävä menninkäisten osasto saisi nukuttua.
Unenpöppöröiset Rinsessa ja sen Äiti nauroivat henkeään haukkoen.

Päivä alkoi hyvin.
Ja El Doktorin sain yllätettyä hyvän joulun toivotuksella.
Joulumieli.
Se tarttuu kuulemma.
Niin hymykin.
Liikutus.
Läikähdys sydämessä.
Joulumieli.
Se tulee iholle ja kiipeää sydämeen.
Kapsuttaa ja kutittaa.
Hihittää ja hohottaa.
Koskettaa.

Tänä vuonna oma jouluni on erilainen.
Edellinenkin oli sitä, mutta tähän liittyy isompia asioita. Sellaisia, joihin vain sellaiset ihmiset kohtaavat matkallaan syöpälandiassa, syntyessään uudelleen hönninkäisiksi.
Noiksi harmaan nukan pinnoittamiksi suurisydämisiksi hönninkäisiksi.
118 päivää sairaalassa, joista reilu puolet eristystä on oppikoulu kantapään kautta.
Monen monta kulkijaa syöpälandiassa on väsynyt kulkemaan matkaansa, ja siirtyneet jatkamaan matkaa tuontaivaisissa, meidän muiden hönninkäisten enkeleinä.
Vaikka sairas sarkasmi ja huumori onkin tärkeitä eloonjäämisen välineitä, ja ahdistaa useimpia läheisimpiäkin ihmisiä, eivät ne sairauden vakavuutta ole koskaan poistaneet.

Joulu se kuitenkin tulee ja tuli se joulu tänäkin vuonna.
Jokunen viikko sitten Turvamies kysyi mitä haluaisin joululahjaksi.
Tovin hiljaa istuksin.
Toisen tovin kääntelin sanoja.
Teki tiukkaa tuottaa ne sanoiksi.

Se mitä joululahjaksi haluaisin, on sellaista, jota en enää ikinä voi saada.
Se mitä haluaisin on terveys. Sellaisena, kuin se oli ennen, en enää ikinä voi saada.
Se mitä saan on jokainen uusi päivä.
Suurin lahja jonka elämältä olen saanut, on uusi elämä.
Jokainen päivä on lahja Tuntemattomalta.
Silloin, kun uudet soluni sain ajattelin, että isompaa, mittakaavaltaan suurempaa ja rakkaampaa lahjaa ei enää voi saada.
Nyt saan vielä monesti kuunnella ihmisten tarinoita sydämelläni ja sanoa, että heitä rakastan.
Suurempaa lahjaa ei voi olla kuin elämä.
Sydämessäni on ikuinen joulu.
Ja minä rakastan Sinua!

                                            Nyt sydämeeni joulun teen.

                             Hyvää Joulua Sinulle! Tiedät, että rakastan!