Viimeisten parin vuoden ajalta on muistissa heinäkuilta ainoastaan sairaalan valkeat katot ja käytävät, muutama hellepäivä ja palanut kalju. Ne viimeiset kaksi vuotta ja heinäkuut tuli maattua Hiltonin vintillä täysihoidossa, jonne vain harva tahtoo vapaaehtoisesti mennä.
Kesiä joita en kaipaa. Heinäkuita.
Nyt olen viime ajat iltaisin illan hämärässä rappusilla istuessa ihmetellyt kesän pituutta, yöttömän yön lävitse kantautuvia kurkien kiljahteluita, rusirääkän rutinaa pellossa, hirvien mylvintää ja lehtokurpan kurnutusta. Ihmeellisyyksiä, joita en edes muistanut olevan. Hätkähtänyt jokaista ääntä, tuijotellut hämyyn vaipuvaa luontoa, sadetta, kasteen nousua ja utua. Turvamies on jo useana iltana saanut suorastaan komentaa nukkumaan, sillä pysyäkseen terveenä ja energisenä ilman kortisonibuustia, hönninkäiset tarvitsevat runsaasti unta.
Mutta. Ei malttaisi nukkua.
Suomen kesä. Ennen se oli äärettömän lyhyt, mutta nyt se tuntuu aivan mielettömän pitkältä.
Kesä.
Tällä viikolla työmaalle ilmaantui kaksi täysin loontoota vääntävää ihmistä. Hieno tilaisuus sotkea sanansa ja ajatuksensa niin, että vielä eilenkin pajatin jotakin lontoolaista tekstiä kahdelle karvapepulle keskellä koiratarhaa. Kummeksuva katse koirallakin on varsin mielenkiintoista katsottavaa. Suorastaan huvittavaa.
Apupoika- Anterokin oli huolestuneen näköinen, nyt SE on seonnut, puhekin jo jotain ihan kamalaa mongerrusta. Kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä, eivätkä nuo karvapeput tuntuneet muutamassa tunnissa oppivan sen kummemmin lontoota kuin mitään muutakaan.
Tiukalla aikataululla varustetuille lontoolaisille tuli tietysti laatia aikatauluun sopiva ohjelma. Yötön yö, sauna ja Hiidenkirnut.
Hiidenkirnut, Jättiläisen kuhnepyttyineen ja jumalattomine hyttysparvineen tuntui uppoavan Lontoon ihmeille parhaiten.
Turvamiehen kanssa heitä raahatessa pitkin kivikkoista ja kallioista metsää, kysäisin Turvamieheltä, että miten toimitaan jos vastaan tallustaa karhu. Karhuselfietä en ihan heti lähtisi ottamaan.Talvella saattoi sihahtaa kovalla pakkasella "vitun kylmä", ja ulkomaanelävä ymmärsi, ulkoilman kylmyyden. Mutta selitä ulkomaanihmeelle "leiki kuollutta", onkin sitten ihan eri juttu.
Yötön yö tuntui näille eläville olevan kaikista suurin ihme; keskiyölläkään ei tarvita valoja vaan voi haahuta ympäri linnunlaulun täyttämää tienoota ja ihastella koiranunta nukkuvaa maalaismaisemaa.
Saunomisen jälkeen uni ei tullut yhdenkään silmään. Sata-asteinen sauna, kaivokylmä pesuvesi ja mustaakin mustempi kahvi. Rappusilla istui muutama muukin Suomen kesän ihmeellisyyksiä tuijottava. Ruuhka Suomen suvessa. Unettomat.
Nyt olen kääntämässä itseäni lomamoodiin, ja jos nyt satut vahingossa ajelemaan maaseutujen halki poikkea kahville, saattaa siinä sivussa lämmetä saunakin.
Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, ja tietysti "pussy cold"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti