"Mielipuolen päiväkirja"

Edellisen tekstin kirjoitin lauantaiaamun hiljaisessa hämärässä, jolloin koko maailma vielä nukkui Ruususen unta.
Kukaan tai mikään ei häirinnyt tuota hetkeä, kuten ei monena muunakaan aamuna. Hiljaisuus on aamujen parhautta ja se jos mikä sattuu korviin. Aamujen hitaus ja rauhallisuus ovat sinisine hetkineen ja unta huokailevan talon erityispiirteet, joista on vaikea löytää mitään negatiivista sanottavaa. Hiljaisuus kutittaa vatsaa ja hivelee hitaasti käynnistyvää uutta päivää. Haukottelee ja avaa silmiä.
Meillä yöpyneet, ne joilta katto on pään päältä syystä tai toisesta puuttunut, ovat kyllä sanoneet, että meillä raksuttaa tasaiseen tahtiin liian monta seinäkelloa. Hiljaisuutta talosta saa etsiä.

Olen viime lauantaista lähtien kyllä ollut hieman pyörällä päästäni. En oikeastaan yhtään sen enempää, kuin normaalisti, mutta sopivasti pyörryksissä. Juopunut ajatuksesta. Juopunut Turvamiehen kommentista. Juopunut tunteesta.
Juopumuksen nimi on kirjoittaminen.
Puhuin Turvamiehelle, että olen saanut vasebookin kommenteissa kysymyksiä kirjan kirjoittamisesta.
Ajattelin, että saan tyrmäyksen täyslaidalta ja ajatus tuntuu muutoinkin ihan liian absurdilta.
Lukihäröinen kirjoittaja? Onko olemassa järjettömämpää yhtälöä?
Turvamiehelle tätä sitten pajatin ja selostin, kuinka mahdottomasta yhtälöstä kirjoittamisessa on kysymys. Kymmenen tai lähes tuhat hyvää ei-onnistu-syytä kehittelin ja puhua pälpätin ilmoille. Mahdottomuudesta selostin.
Kikattelin ja vääntelin sanoja.
Nauraa kätkätin vedet silmissä.
Perustelin ja painotus sanalla perustelin. Perustelin ja perustelin.
Turvamies ei alkuun sanonut mitään pajatukselleni. Kuunteli ja tuijotteli syrjäsilmällä. Kuunteli pää kallellellaan, kunnes sitten totesi; "anna palaa. Muutoinkin tykkäät kirjoittaa. Ehkä tuosta pimahtaneesta sarkasmista, mielipuolen päiväkirjan kirjoittamisesta on hyötyä itsellesi ja monelle muulle, jotka elelee hönnikäismaailmassa. Elämähän ei kuitenkaan ole haudanvakavaa ja ryppyotsaista edes tautisella. Kirjoita se kirja. Tee se. "

Juovutuksen nimi on sitten kirjaprojekti, joka on nyt potkaistu liikkeelle. Tukijoukot taputtelevat käsiään ja hymyilevät simpanssien hymyä. Kiljuvat kuin makakit ja kurottavat päitään kirahvin lailla.
Hirvittää.
Mihin olenkaan ryhtynyt?
Nähtäväksi jää tuleeko ulos muutakin, kuin lukihäröistä kangertelua.
Mielipuolen päiväkirja on joka tapauksessa aloitettu.